Kirjoittaja Hanna Heikkilä on äiti, entinen toimitusjohtaja, nykyinen kehittäjä, konsultti ja yrittäjä.
Koulumaailmaa parjataan monessa mielessä niin mediassa kuin vanhempienkin osalta. Päätin ottaa selvää mikä siellä mättää. Tässä alkuun kolmen kohdan lista mikä on mielestäni pielessä 2 kuukauden luokanopettajasijaisuuteeni perustuen.
1. Koulumaailman tulee panostaa siihen oleellisimpaan – opetukseen.
Sitä se ei mielestäni tee tällä hetkellä kaikilta osin. Se on varmasti monen tilanteen sanelemaa. On liikaa kaikkea, mitä ei tarvitsisi olla.
Opetetaan ja opitaan, ja turhat hauskuuttajat pois.
Toki erilaisia opetusmenetelmiä saa ja tulee käyttää laajasti, mutta sen tärkeimmän eli oppimisen tulee olla ykkösasia. Lapset eivät tarvitse joka viikko jotain erityistä. Miksi sitä opetetaan jo niin varhaisessa vaiheessa peruskoulussakin? Tämän takia varmasti myös se kiire syntyy koulussa, kun yritetään tehdä jo alakoulussa vaikka ja mitä.
Pitäydytään siis perusasioissa eli opetuksessa ja oppimisessa, muut asiat pois. Niinhän se menee myös yrityselämässä. Karsitaan turhat ja panostetaan ydinasioihin.
2. Viestintä, viestintä ja viestintä
Enempää enkä vähempää voi kyseistä sanaa toistaa, sillä se on kaikkein tärkeintä, mitä voimme lapsillemme antaa. Miten viestiä toisille, opettajalle, koululle jne. Sen näyttö ei ollut kovin vahvaa ainakaan itselleni kouluorganisaation osalta.
Olin alkuun shokissa siitä, miten lasten kuullen puhutaan, miten lapset puhuvat toisilleen tai opettajalle, kunnes jossakin kohtaa itsekin syyllistyin jo viestintäkulttuurista omaksumaan omani.
Viestintä on taiteen laji ja lapset eivät toki voi sitä vielä osatakaan hyvin, koska he luonnollisestikin vasta harjoittelevat asioita. Aikuisten kuuluisi kuitenkin antaa siihen eväät.
Tässä toki myös me vanhemmat olemme suurimpia suunnannäyttäjiä jokapäiväisessä elämässämme lasten kanssa. Ei mikään yritys toimi, jos se ei viesti ja puhu sisäisesti ja ulospäin. Tästä antaisin pitkän miinuksen.
3. Vanhemmat
Oi miksi on niin vaikeaa ajatella, siis ajatella, mihin vielä meidät ihmiset on luotu. Meidän aivomme ovat kuitenkin eläinkunnan kehittyneimmät. Uusavuttomuus on päivän sana, ja haluaisin haastaa kaikki vanhemmat miettimään, miten sinä tai te voisitte helpottaa omalla toiminnallanne, tekemisillänne, viestinnällänne kaikkea sitä mitä koulussa tapahtuu.
Miettikää itsenne opettajan asemaan, jolla on teidän kultakimpaleenne sekä yli 20 muuta lasta koko päivän mukana matkassa. Olisiko mahdollista, että voisit itse ratkaista tiettyjä ”haasteita” sen sijaan, että pistäisit ne opettajan kontolle? Lapsikin oppisi samassa elämän tärkeimpiä asioita kuten ongelmanratkaisua, viestintää ja kehittämistä kun hän olisi ratkomassa osaa asioista mukana.
Tämä ei ole saarna vaan suomalaisen koulujärjestelmän kehittämistä. Sen kehittämistä, josta me olemme saaneet nauttia vuosien ajan ja vieläpä hyvin Pisa-tuloksin. Mikä on mennyt metsään, on monen asian summa, kuten elämässä yleensäkin. Pidetään kuitenkin se meidän kallisarvoinen suomalainen koulujärjestelmämme pystyssä jokainen omalta osaltamme. Enempää en voisi toivoa.
Mietin näin yrittäjänä, millainen ”käyttöohje” tulisi tehdä koululaitokselle, opettajille ja vanhemmille kokemani jälkeen. Se jääköön nähtäväksi.